Aloitan nyt tarinan Sparweista. Tämä EI siis ole legacy. Omistan kaikki lisäosta, joita on nyt ilmestynyt. (Yliopisto, Yöelämää, Kauppa-auki, Lemmikit ja Vuodenajat + Joulupaketti, Glamour-kamasetti) Olen pahoillani, jos kuvat epäselviä!

-Idu

Kate (keskellä, perhetavoite, toivoo pääsevänsä opetus-uran huipulle) toivoi aina lapsena pääsevänsä asustamaan ylellisesti Kreivin tai sen tapaisen ihmisen kanssa. "Saisin pukeutua aina mekkoon!!", Kate sanoi lapsena. Yllättäen hänen unelmansa sitten toteutui! Hän rakastui Kreivi Dominiciin ja he menivät naimisiin. Elämä oli ihanaa vai oliko?

Jack, niin sitten tuli Jack. Palvelijaksi nimittäin. "Kai tuo vetelys sitten saa kelvata, mutta turha odottaa mitään hyvää palkaa!", Kreivi raivosi, kun palvelioita ei ollut muita ilmoittautuneena töihin. (Jack, perhetavoitteinen, toivoo viettävänsä kultavuosipäivää)

Jackin tultua Kate alkoi muistella, miltä tuntuisi ottaa joskus vain ihan rennosti ja hullutella. Mutta se ei tainnut olla vaan enää mahdollista, kuitenkin kun Kreivi ei ollut kotona innostui Katenkin viimein tyynisotaan Jackin kanssa.

Jackille arki oli tavallista palvelian elämää, ainakin silloin kun Kreivi oli asialla. "Tee sitä, tee tätä" Kate sen sijaan saattoi pöydässäkin ajattella Jackia..? 

Niin, ja sitten se viimein tapahtui, jota oli jo kauan odotettu. He eivät vaan voineet enää olla erossa toisistaan.. Mutta eihän tämä vain näin voi jatkua, vai voiko?

"Lähdy mukanani pois, perustetaan perhe ja ja..", Jack iloitsi. "Voi Jack, eihän se nyt vaan käy, mitä minä teen?", Kate suri, "En minä voi noin vain lähteä, se vaan ei käy.."

Ei mennyt kuin iltaan, niin taas Jack ja Kate olivat taas kiinni toisissaan. "Mutta Jack, emme me nyt voi, Kreivihän on kotona!", Kate hyssytteli Jackia. "Ei hätää, Kreivi on alakerrassa..", Jack sanoi painaessaan huulensa Katen huulia vasten.

Ja taas!! Kun Kreivi siirtyi yläkertaan vaahtokylpyyn jäivät nämä kaksi kahdestaan alakertaan, vai olivatko he sittenkään kahdestaan, niinkuin luulivat?

Niin, olivathan he kuitenkin hetken kaksin, mutta kuinka ollakkaan riensi Kreivi alakertaan, koska Jack oli unohtanut laittaa kylpyveden valmiiksi. (Mahtoi juuri silloin olla vessassa muuta tekemistä)

"Sinä senkin PETTURI!", Kreivi Dominic huusi vaimolleen. "Et sinä minua rakasta!", Kate vastasi. "Ja sekö sitten oikeuttaisi sinua tekemään noin?", Kreivi raivosi.

"Mitä minä oikein olen mennyt tekemään?", Kate itki. "Ei hätää, kaikki selviää vielä, älä sure..", Jack yritti lohduttaa Katea, mutta turhaan. "Mene pois, en halua enää ikinä nähdä sinua!", Kate sanoi Jackille. "Mutta Kate, minä rakastan sinua, menen pois, mutta palaan..", Jack sanoi surullisesti.

Mitäs tämä nyt on? Miksi, Kate, miksi sinä rukoilet anteeksi antoa Kreiviltä? "Olen ollut aivan hirveä, rakastan ainoastaan sinua, voitko sinä antaa minulle enää ikinä anteeksi?", Kate rukoili. Kreivi ei vastannut..

Pian kun Kate jäi yksin olohuoneeseen, hän tajusi virheensä. "Miksi minä käskin Jackin lähteä, miksi rukoilin Kreiviä??", Kate suri hermoromahduksen partaalla.

Onneksi Jack riensi paikalle ja kutsui kiireesti apua. Tähän aikaan yöllä, ei mikään paras tohtori päässyt paikalle, mutta kyllä tämäkin osasi hommansa. Ja pian Kate oli jo paremmassa kunnossa. "Lääkkeeksi lepoa, lääkkeeksi lepoa..", Tohtori vain mutisi lähtiessään.

Heti tohtorin mentyä Kate hyppäsi itkien Jackin kaulaan. "Sinä et lähtenytkään?", Kate kysyi onnellisena. "En minä sinua jätä, ikinä", Jack vastasi. "Minä rakastan sinua, kiitos!", Kate sanoi.

Mutta mitä kuuluukaan Kreiville? Ei ainakaan hyvää, vain hullua! Kreivi oli niin suuttunut ja myös suruissaan, eihän tuollaiset mahtimiehet vastoinkäymisiä voi kestää. Niinpä Kreivi sitten teki jotain todella hullua, hän halusi polttaa talon, mutta tuli tarttuikin häneen itseensä.

Onneksi pian palohälyttimet alkoivat soida, ja Jack soitti kiireesti apua. Mutta oliko jo aivan liian myöhäistä?

Mitään ei ollut enää tehtävissä, Kreivi oli saanut jo niin pahan savumyrkytyksen, että ei siitä millään olisi voinut selvitä. "Miksi, miksi, tämä on minun syytäni!", Kate syytti itseään.

Niin, ja sitten se taas tapahtui, nimittäin Katen hermoromahdus! Ja tuo sama tohtori pääsi vielä samana iltana hoitamaan Katea. "Hhhmmm, vaikea tilanne, vaikea tilanne..", Tohtori mutisi. Kate saatiin kuitenkin vähän parempaan kuntoon, ja lääkkeeksi tohtori vain määräsi lepoa.

Onneksi kuitenkin oli Jack, joka riensi heti halaamaan Katea, kun tuli oli saatu sammutettua. "En minä näin kuitenkaan olisi halunnut käyvän!", Kate itki. "Et tietenkään, en minäkään, tämä ei ole kenenkään syytä, ehkä näin vain oli tarkoitus tapahtua..", Jack lohdutti Katea. "Oi Jack, mitä minä tekisin ilman sinua?"

Kreivin huone jätettiin samanlaiseksi kuin ennen, ja uurna sijoitettiin huoneen pöydälle. "Miksi, miksi, miksi, sinä Dom (Jackin keksimä nimitys Kreivi Dominicista) teit sen?", Kate jo melkein suuttui Domille.

Yöllä Jack ei meinannut saada unta. "En minäkään näin olisi halunnut käyvän, entä miten tästä eteenpäin, voiko Kate ikinä unohtaa Kreiviä?", Jack ajatteli.

Seuraavana päivänä Kate oli jo paljon paremmassa kunnossa, mutta ei silti vielä oikein tajunnut mitä oikein oli tapahtunut. Silti hän halusi, että Jack maalaisi hänet. "Oh-hoh, tuossa asussako? Ihan miten vain sinä haluat", Jack sanoi ja alkoi maalaamaan.

Muutaman päivän päästä Jack "kutsui" Katen illalliselle. "Mitä sinulla on oikein mielessä, kun olemme näin hienoissa asuissakin?", Kate kyseli. Kate oli käynyt parturilla, koska ei halunnut pitää enää sitä kauheaa nutturaa, joka muistutti liikaa Domista. Elämäkin oli jo vähän tasaantunut, vaikka Dom kummitteli yhä mielessä.

"Tulisitko vaimokseni?", Jack kysyi Katelta, "En tiedä onko vielä oikea aika kysyä tälläistä, mutta minä rakastan sinua, ja haluan elää loppu elämäni kanssasi" "Voi Jack, tietenkin tulen!!", Kate vastasi iloisena. "Millaiset häät pidämme, kesä häät olisivat kivat", Kate alkoi heti suunnitella häitä.

"Meille ja yhteisen elämän alullemme!" "Tämä on kauhea talo, eikö olisi hyvä muuttaa?", Kate kysyi. "Tietenkin, emmehän me toki tänne voi jäädä", Jack vastasi.

~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~

Tässäpä tämä sitten onkin, tulikohan vähän liian pitkä tai lyhyt? Seuraavassa osassa näämme alkaako yhteinen elämä? Ja jos alkaa niin miten? Kommentit olisivat sitten toivottuja..:)